sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Kirjoitushaaste.."mitä tulee kuvasta mieleen" ja Syreenin aikaan runo


Aika oli melkein täysi. Ajan harmaalla pohjalla kasvoi värit jotka olivat auringosta syntyisin. Ilman värejä olisi pimeää. Nyt aika oli täysi. Se hiipui hiljalleen kohti loppua, sitä loppua jota kaikki pelkäsivät, sieltä ei ollut paluuta.

Ensin sitä tuhlattiin, käytettiin väärin ja tuhottiin. Välinpitämättömyys saastutti sen muodot, vei sen kirkkauden ja haalistutti sen voiman jotta voisimme elää.

Kello käy, se tikittää, se on kuin maailmalopun ennustus. Maapallo ilman värejä. Näen kuinka ne sinkoilevat jo utuisina katoavaan mustaan, universumin laidalle häviten. Sinne katoaisi myös aika ja koko elämä, mutta ihminen vain hymyilee.




Sus' kirjoitushaaste, klikkaa ja katso mikä oli aiheena=kuva!




 Syreenin aikaan



kerroinko sinulle toukokuun yössä
kerroinko kuinka rakkauteni soi
se laulaa ja ilakoi
syreenin tuoksussa kesäyön hämyssä
se soi uljainta sointuaan

Kerroinko kuinka nauru raikaa hiekkateillä
paljaita varpaita nauravat kivet
metsässä käki kukkuu jo satoja kertoja
humalaa tämä lämpö ennustaa
humalaa kaikesta
luonnon tarjoamasta viinistä
olen jo sanoja vailla

-eh-



Ja runosunnuntai Kirja vieköön blogissa 





keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Uusia iloisia kortteja lahjaksi piristämään



Tässä kaksi korttia jotka eivät siis ole postikortteja vaan pienempiä 10cm x12cm kooltaan. Ja nämä on tarkoitettu vaikka lahjan lisänä, ujutettuna lahjaan mukaan tai ihan koko sarja joita nyt on 25kpl paketissa piristämään ja tuomaan iloa sanoillaan, mukana voi olla huumoria tai ihan vain omia mietteitä jne. Ovat valokuvia ja valokuvapaperille tehtyjä.

Aiheina nyt kasvit ja luonto mutta tulossa myös muita aiheita, joten seuraile tilannetta. Näitä on vielä kaksi jäljellä lisää on tulossa, eli kaksi pakettia joissa on 25 pikkukuvaa. On olemassa paljon erilaisia kortteja, mutta sekaan mahtuu vielä, nämä eivät kasvata tai ohjaa ne ovat kuten ovat, iloisia ja huumorillisia :)




Minuun saa yhteyden yhteyslomakkeella tai poikkea kotisivuillani jossa nämä myynnissä.



tiistai 22. toukokuuta 2018

Väärinpäin ja oikeinpäin, kollaasi


Onko tässä enää alkua tai loppua, oikeinpäin tai väärinpäin, mutta minä näen siellä kummajaisen joka mielellään piiloutuu muilta :)

 Lisää kummajaisia, outoja olioita mutta on ne kuitenkin ystävällisiä, luulisin :)






Ja kollaasi.




Täällä lisää väärinpäin luovasti, klikkaa




Kiitos kaikille kommenteista ja Millille kiitos haasteesta!



maanantai 14. toukokuuta 2018

Väärinpäin on vaikeaa taiteilla

 Onko joku sanonut että kasvoja on helppoa tehdä väärinpäin hiirellä piirtäen?? Hirveetä! Muutenkaan en oikein kasvoja osaa tehdä ja kun vielä väärinpäin tulos  on mitä on. Tein mustavalkoiseksi, alla hiuikan enemmän mustaa.






 Olin tekemässä kynttilöitä lauantaina ja siitä tämä seuraava. Kynttilähän tehdään ensin väärinpäin muottiin, joten alla väärinpäin.


 Seuraava alla oikeinpäin.




Tässä taas pari lisää ja olen hetken lomailemassa, mukavia kesäpäiviä kaikille tasapuolisesti!!

Täällä lisää luovuutta, klikkaa!





lauantai 12. toukokuuta 2018

Hyvää äitienpäivää!!

                                                Ruusu sinulle äitikulta                   
                                                sen värit loistaa tähtiin asti
                                                se antaa valoaan pimeään
                                                ruusu sinulle äitikulta
                                                mielessäni sinua halaan

                                Kun päivä on kirkkaimmillaan
                                saa se ajatukset liitämään
                                kukkien kielellä nyt puhutaan
                                särmää ja huumoria ne ilakoivat
                                ja koko päivä nauraa




                                          Paljon annoit, paljon teit
                                          ei elämäsi ollut helppo tie
                                          se kuitenkin monia vuosia oli mitä parhainta aikaa
                                          siitä sait sinä voimaa


                                  Kuvasta yritin sinua maalata, nuoruutesi muistoja
                                  mustat hiukset hulmuten, siinä mummuni välillä vakavakin
                                  mutta jotakin sentään sain tehtyä
                                  siinä siis äitisi kanssasi
                                  ehkä ripaus minuakin
                                  niin se kulkee ympyrää
                                  elämänkello helkkyvin


                                   Muistan ajan kun luettiin
                                   me kirjoja yhteenääneen tai laulettiin
                                   siinä istuit tuolissasi, minä lähellä lattialla
                                   Nyt tuoli tuo on tyhjillään, minä siinä joskus istun ja vaivun mietteisiin
                                   jäi niin paljon sanomatta
                                   mutta tiedän toki
                                   sinä tiesit ne kuitenkin




                                Kun runoilit, se oli kaunista
                                siellä oli paljon tunteita,
                                teit kirjeet runomuotoon sisarellesi
                                se oli kyllä taidetta
                                Kun maalasit kauniita ruusuja tai auringonlaskuja
                                se sai värit loistamaan onnesta
                                ne perit sinä äidiltäsi
                                minä perin ne sinulta ainakin sinnepäin
                                joskus mietin mielessäin
                                saisinko vielä luonteesikin
                                ehkä jotakin sentään sieltäkin
                                periksiantamattomuuden ja huumorin

                                               Ruusu sinulle nyt äitikulta




                                                            ja jopa kaksikin, nämä kerään kyllä kimpuksi






                                     Yhdessä ovat ne hehkuvat, kuten muistot
                                     ne antavat voimaa
                                     jatkaa ilman sinua
                                     vuodet vierivät menojaan
                                     nykyään muistan paljon hauskoja juttuja
                                     huumoria ja rentoja hetkiä
                                     niin paljon kaikkea ilkikurista





                                                       Sinun lempikukkasi
                                                       auringonkukka tietenkin
                                                       pihalle niitä istutin tänä vuonnakin


                                                                       ja tässähän se onkin


                                      Sydämeen kaiken talletin, kevään ja kesän, syksyn ja talvenkin


                                             Lempivärisi pääsi myös mukaan, nuo kukkii nyt parhaillaan



 




                                                        


Äitini muistolle tehtynä. Meitä on monia jotka äitinsä ovat jo menettäneet, tämä postaus on myös meille,  muistoille!

Ja nämä osallistuvat myös Runosunnuntaihin äideille!
















maanantai 7. toukokuuta 2018

Ylösalaisin luovasti






Siinä ne on kukkia maljakossa äidille, vasemmalla väärinpäin ja oikealla oikeinpäin, sekä värejä tehostettu. Kun tein tätä mielesäsni oli universumin kaikkeus, sillä siellä äitini lentää muiden tähtien mukana loistaen kirkkaasti.


Toukokuun teemana: 
YLÖSALAISIN piirretty 
lopuksi valmis työ käännetään oikeinpäin.


"Näin hennon tähdenlennon,
se oli valo pimeän taivaan
osuen oikealle kohdalleen
minun nähtäväkseni
silloin tiesin
sinä vilkutit minulle"

-eh-





Täällä lisää väärinpäin luovasti, klikkaa

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Taitekohta -tarina ja runo







Hän oli kalpea kasvoiltaan, kuin heräisi tuhatvuotiselta uneltaan tai olisi kasvanut valottomassa maailmassa, yksin. Hän seisoi haurailla jaloillaan katsellen ympärilleen ja ihmetellen miten voikaan metsä olla kaunis, miten puut tanssivat kevyesti tuulen hyväillessä niiden karheaa pintaa. Hän seisoi kauan paikoillaan ja antoi ajan sivellä kalpeita poskiaan.
Tänään oli hänen suuri päivänsä. Joko hän lähtisi tai lopettaisi kaiken. Mutta miten.

Oli kulunut vuosia siitä kun  hän oli tähän metsään tullut, vielä kauemmin oli kulunut siitä kun hän oli syntynyt. Kuka häntä muistaisi enää, olisiko kukaan tutuista enää olemassa. 
Hän katsoi neuloja ympärillään, tyhjiä ruiskuja joita näkyi siellä täällä. Ainetta joka oli hänelle tärkeää, se oli elämääkin tärkeämpää. Mutta tänään hän päättäisi miten etenisi. Hän päättäisi olla rohkea.

Hän katsoi itseään elottomin silmin, ei tykännyt näkemästään. Ei ollut koskaan tykännyt. Vuosia sitten ajassa jonka hän halusi unohtaa oli ollut synkeitä tapahtumia, niitä jotka olivat hänen hauraan sielunsa repineet haavoille, jättäneet vain piikin mentäviä aukkoja.

Ei hän piikittänyt itseään, sen tekivät toiset, ne pirut joka olivat asuneet  hänessä syntymästä asti. Hän oli antanut niille vallan, mutta tänään hän tekisi toisin.

Katsoessaan yllään leijuvia raskaita pilviä, ne olivat osaksi harmaita, osaksi valkoisia, ehkä siellä asui Toivo tai Unelma, nimistä kauneimmat mutta ne eivät kohtaa todellisuuden kanssa, eivät kohtaa Aitoa, tai Uskoa.

Hän ojensi kätensä ja repäisi harson pois silmiltään, pakkoliikkeitä sanoisi joku. Kaikki oli valkoista kuin kimmeltävää valoa, tämäkö  olisi nyt hänen tiensä. Se jota hän kulkisi kunnes loppu tulisi, ehkä se loppu olisi kaunis kuten tämäkin paikka. Tänne  hän halusi jäädä, miten helisikään kaunis melodia tuolla jossain, kuuliko hän kummia, oliko se hänelle. Hän uskoi että on, vihdoinkin.

" Hän on kaunis kuolleenakin, sanoi paras ystävänsä hiljaiseen ääneen.
  - niin on, totesi lääkäri, joka oli häntä hoitanut vuosien ajan. Ei hän kestänyt tätä karua maailmaa, ei hän ollut koskaan onnellinen. Mutta ehkä nyt hän on. "

Sus' kirjoitushaaste Kirjoitushaaste: Taitekohta, kulminaatiopiste.
Kirjoita tarina (fiktio/fakta) ihmisestä joka on elämänsä taitekohdassa, jossa jotain jää taakse ja uusi on edessä. Tarinassa täytyy olla jokin päätös, valinta joka ohjaa tulevaa.



" Hänen hauraan pinnan rikkoi veriset jäljet, hän oli kulkenut vuoria ylös koko elämänsä.
  Miten saisikaan valo riippua katoissa, hän nimesi ne kruunuiksi, timantteja ja safiireja.
  Ehkä siellä soi kullattujen kellojen armeija, iloista marssia hänelle.
  Voi, miten helisyvää on lintujen kuorolaulu, miten lehdoissa sirkat soittavat iltamusiikkiaan,
  täällä on ikuinen kesä"


-eh-



Runosunnuntai, Kirja vieköön blogissa.













Kirjoitushaaste.."mitä tulee kuvasta mieleen" ja Syreenin aikaan runo

Aika oli melkein täysi. Ajan harmaalla pohjalla kasvoi värit jotka olivat auringosta syntyisin. Ilman värejä olisi pimeää. Nyt aika oli täy...